keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Yks juhla se tulla jolkottaa

Hei vaan kaikille Elma-tädin höpönapsuille.

Pidin tässä vähän hiljaiseloa, ihan vaan siitä syystä että olen niin kovasti höperöinyt kaikkea, mutta nyt olen täällä taas ja entistä kahjompana.

Mut on nyt vallannut kertakaikkinen jouluhulluus. Ei tämä kai ikinä NÄIN aikaisin ole tullut, mutta en voi tälle yhtään mitään! Toivottavasti saan sorin kaikilta jouluvihureilta, mä koitan hillitä itteeni.

Jouluhulluuteen kuuluu joulusiivous. Kerran vuodessa vaan pitää siivota ihan joka nurkka ja tosi kunnolla. En kestä lauseita, että "jos vietät joulusi vaatekomerossa (tai vastaavassa), niin sittenhän se kannattaa siivota". Laiskojen löpinöitä tollaset! Minä vietän jouluni puhtaassa kodissani, missä ei ole niin sanotusti jätetty kiveäkään kääntämättä! Vähän lähempänä joulua on vuorossa taas "legendaariset" kaakelinsaumojen JA keittiön vetolaatikoiden liuku-urien hinkkaaminen hammasharjalla.

Juu ei meidän kaikkien tarvi toki olla samanlaisia, en minä sillä. Itse saan vaan aivan suunnattoman nautinnon siitä, kun kodin joka nurkka, se tahmaisinkin peränurkka, tuoksuu hyvälle ja on puhdistettu rakkaudella ja joulumielellä. Tsih, menee melkein kirkolliseksi nyt tää paasaus.

Olen siis aloittanut jo joulusiivouksen ja varsinkin jouluintoilun. Kaikki isot siivousprojektit alkavat aina varastostamme, joka on iso ja tavarakas. Hmm. voiko noin sanoa. Tavaranpaljoinen. No siis suomeksi: siellä on paljon tavaraa.

Vaan eipä ole enää! Elma-setä on kantanut roskikseen säkkitolkulla jotain täysin kelvotonta skeidaa. Merkillepantavaa tässä on se, että sedän mielestä "joku saattaa tarvita tätä" joskus. Pidin hänelle puhuttelun, että mitenköhän tää joku osaa just meiltä kysyä jotain putkenpätkää, joka maksaa uutena puol euroa enkä muutenkaan pidä ajatuksesta, että meidän hima on joku turhan roinan varasto vain sen takia, jos JOKU nyt sattuis joskus jotain ihmevekotinta tarvitsemaan. Ja hah, hänelle meni tämä viesti perille. Oppii se vanha setäkin näköjään uusia temppuja.

Rakkaat sukulaislapseni ovat toimineet kierrätyskeskuksina. Toiselle meni muutama muotokuvamaalaus ja suvun historiallista kirjallista materiaalia. Toinen sukulainen taas uusiokäyttää tuunaamalla yms. minulle tarpeettomia tavaroita, joten nyt on kuulkaa sellainen zen-fiilinki tällä tädillä, eli minulla, että kun turha roina poistuu, saan enemmän tilaa ihanille jouluajatuksille <3

Muuten elämäni on ollut ihan tavallista. Ihmeen tarmokas olen ollut, vaikka on tämä kaamos ja pimeys ja vaikka mitä. Kellojensiirto ei taaskaan vaikuttanut minuun niinkuin ei yhtään mitenkään. Oon kai sitten oppinut jonkunsortin hetkessäelämisen taidon, eli jos kello näyttää että se on kuusi, niin kello on sitten kuusi, enkä mitenkään kelaa että niin, viime viikollahan se oli tähän aikaan viisi. Tai seitsemän tai jotain. Pah. Kello on mitä on, vuorokaudessa on kuitenkin se sama 24 h edelleen, eli sillä nyt mennään.

Oikein ihanaa lokakuun viimeistä kaikille.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Terveiden kirjat ja kannet

Päivää taas.

En ole tänne kirjoittanutkaan taas vähään aikaan, mutta se ei johdu mistään muusta kuin siitä että olin kipeenä. Ei sitä kipeenä oikein viitsi alkaa päivittämään ja luettelemaan oireistojaan. Varsinkaan kun tauti ei ollut mikään sellainen että sille annettaisiin esim. minun nimeni löytäjänsä mukaan tms. 

Sen verran kuitenkin avaan taudin saloja, että voin kertoa että ruumiin alilämpöisyys on miljoona kertaa kauheamman olon tekevä juttu kuin kuume. Sen harvan kerran kun mulle kuumetta nousee, niin sitä kelluu vähän niinkuin pumpulissa ja on ihan hönö, mutta alilämmössä kroppaan iskee tunne kuin kaikki maailman taudit kolerasta keuhkoklamydiaan olisi puhkeamassa just nyt. 

Mutta tässä sitä nyt ollaan ja kävin tossa sairastamisen ja tämän päivityksen välissä Turussakin kääntymässä tyttäreni luona ja olikin kivaa! 

Nyt on sitten taas normiarki kuvioissa ja syksy taitaa olla nyt ihan tosissaan tullut. Jumalaut, Turussa oli la-su yönä pakkasta! Ja tänä aamuna tulin töihin pilkkopimeyden vallitessa. Yääähhhh. No ainoa valopilkku on se yks parin kuukauden päästä koittava juhla, jonka odotuksen voimin tän taas kestää... 

Ei mitään raportoitavaa tällä erää. Alkoi silmätkin lupsaisemaan siihen malliin että voi kauhia. Meen äkkiä pois, etten ala unissani kirjoittamaan tänne jotain hävyttömyyksiä. Ehkä mulla ens kerralla ois sitten jotain asianviertäkin jopa. 

 

maanantai 8. lokakuuta 2012

Tanssii Ristomatin kanssa

Hei vaan. 

Onneksi olen välillä kekseliäs ja joskus jopa neronleimahtava. Tässä aamussa olisi muuten olleet suurkatastrofin ainekset ilmassa.

Lainasin eilen silitysrautaani juuri omaan minikotiin muuttaneelle tyttärelleni. Vaikka itse en todellakaan ole mikään silittäjänainen, silitän vain pakon edessä ja ilman pakkoa kissoja, niin kyllä minä joka aamu ylleni päätyvää paitaa hieman raudalla painelen. Kun on toi kuivausrumpu ja tällänen pähkäpää niinkuin minä, niin usein temmon kuivurista pyykit vaan sellaseen ei-niin-siistiin läjään pöydälle aikomuksenani viikata ne koreihin ihan just... 
Ihan just saattaa joskus kestää monta päivää, niin arvannette kuinka ihanan suoria ja silkoisia vaatteeni ovat....

Tänään aamulla  joka ikinen vaatekappaleeni oli niin tuhannen rypyssä ettei oo tosikaan. Kaikista rypyttömin vaatekappale oli mekko. Suihkin siihen silitysapua tietämättä yhtään miten ko. neste toimii ilman kuuman raudan kosketusta. Hyvin toimi! En oo turhaan kehunut tätä ainetta. Ilman silitysapua oisin joutunut tulemaan ryppypaidassa töihin ja se nyt ois ollut jo ihan liian kamalaa laiselleni hienolle rouvalle! ;)  


Lauantaina tehtiin täsmäisku Ikeaan ja että oltiin hyviä ja päteviä! Etukäteisvaanintareissu kannatti, koska nyt me tyttären kanssa kierrettiin mööpeliosastoa rivakasti kuin soturit, ja infopisteeltä vaan tilattiin toi, toi, toi ja toi noutopisteeltä noudettavaksi ja muutama roina varaston hyllystä ja tietty vähän sälää, kuten kukkaa, mattoo, verhoo, kammokas setä pakettiautolla hakemaan ja koko hommaan meni vajaa kaksi tuntia. Ei mennyt pitkää aikaa kun kyse oli  sänkyä lukuunottamatta lähes koko asunnon sisustuksen hankkimisesta. 
Rivakka sotilaallisuus jatkui mööpeleiden kasaamisen kanssakin, jossa ihan parhaaksi avuksi osoittautui ex-tursas! (ex-tursaat ovat poikani kavereita, jotka ennen aina tursailivat meillä kotona ja niitä saattoi aamulla bongata erinäisistä nukkumapaikoista). Sänkykin oli noudettavissa samoilla tulilla ja ai että!


Saatiin muuttoavuksi sellainen sedän hyvä kaveri pohjois-suomesta. Kun remontin/kalujen kasaamisen jne. jälkeen tulimme meille, niin oli siis ihan "pakko" juoda muutama maalikalja, eli siideri. Mutta hähähä. olinkin ovela. Siinä kohtaa kun kitara soi ja kuorolaulu kaikasi ja kalja virtasi takkahuoneessamme, minä join kaksi pulloa siideriä ja lopun aikaa vain täytin pulloa vedellä. Huijasin itseäni! Hehee.  Mikä oveluus olenkaan!?

Koko viikonloppu meni siis enempi vähempi minikoti-asioiden parissa. Arvostan kyllä E-setää tosi paljon, kun se on niin taitava remonttimies. Ja tietää millaisia työkaluja mihinkin hommaan tarvii jne. Niin ja se asunto on nyt valmis ja kiva!

Oman jättikotini zen-saneeraus on siis tekemättä...

Ehdin kuitenkin viikonloppuna telkkaroimaankin, tietenkin. Ai että tykkäsin perjantaina neloselta tulleesta "Vain elämää"- ohjelmasta. Kerrankin kiva uus ohjelma, eikä aina vaan jotain hulluna hääkakkuihin-tosi-tv-paskaa. Suosittelen kyllä. 

No sit eilen katoin Tanssii tähtien kanssa. Jumalauta mikä oikeusmurha että se Ripamasa Ratia saa vielä neljällä pisteellään jatkaa kisaa. Kaikella kunnioituksella kaikkia vauvoja ja kännisiä kohtaan, mutta Risto-Matin tanssi näyttää humalaisen vauvan askeltamiselta. Kauhee.

perjantai 5. lokakuuta 2012

Ei mitään asiaa

Minulla on tässä nyt viikon ehdoton lempitilanne menossa. 

Työviikko ohi, kaikenlaiset hinkkaavat ja kiristävät ja kutittavat ja ällöttävät työvaatteet on heivattu nurkkaan ja ihanat pieruverkkarit hivelevät säihkeitä sääriäni. 

Kupissa on kunnollista papukahvia suoraan kahvikoneesta, mitään ei tartte tehdä, kaikkea voi tehdä, mitään en kuitenkaan taida tehdä. Paitsi ehkä pienen lepohetken jälkeen sittenkin teen jotain. Eh he, kiintoisaa. 

Elma-setä on remontoimassa edelleen tyttären pikkukotia. Taitaa setä tehdä pikkutarkkaa työtä kun kuuli että asunnon omistajarouva on joku kuuluisa arkkitehti. Minä en osaa arkkitehtien kuuluisuuksista sanoa mitään, en tiedä kuin yhden arkkitehdin, eikä sekään taida olla kuuluisa mistään muusta kuin Reinonordinin vaimoudesta. 

Ikea-kammoisen sedän takia on pitänyt laatia oikein Ikea- suunnitelma. Huomenna menemme kyseiseen paikkaan, valitaan ostokset ja kun olemme sohviemme ja muiden kanssa jossain paikassa mikä on kaikista vähiten Ikean sisällä, kammosetä lastaa kamat kuorkkiin. Hän luonnollisesti lipuu paikalle vasta ilmoituksen saatuaan. Miten noinkin ihanaa paikkaa kuin Ikea voi kukaan noin voimallisesti kammota? Emmä tajuu. 

Työviikko oli aika .. tylsä. Onneksi se on nyt takanapäin. Minäkin oon tylsä enkä keksi mitään kirjoitettavaa. En sitten kirjoita. 

Ihanaa viikonloppua kaikille. 

torstai 4. lokakuuta 2012

Kukku-fucking-luuruu

Muistatteko, kun vuosituhat vaihtui, eli oli tää suuri ja vaarallinen Millennium, jolloin tietokoneiden piti räjähtää, galaksien piti räjähtää ja Neiti Ajan seota?

Tuolloin monelta eri taholta oli galluppia ja mietintää, että jos saisi/pitäisi valita yksi kappale, minkä haluaa kuulla kun tämä maaginen vuosituhannen vaihdos tapahtuu, niin mikä se olisi.

Vastaukseni oli sillon ja on edelleenkin: Queenin Bohemian Rapsody. Queenillä on toki paljon parempiakin biisejä, tää on ehkä jo jopa hieman väsähtänyt tää kappale, mutta tämä se kuitenkin on. Ollessani rippileirillä, oli jollain mukana Queenin A Night at the Opera-kasetti ja tämä kyseinen kappale on tällä levyllä. Suhteemme on siis melko pitkä.

Sitäpaitsi! Ko. biisi kuvastaa hyvin mua. Ei nyt ehkä sanoituksiltaan niinkään, mutta sävelkulultaan. Hidasta ja heviä samassa läjässä. HEH.

No mutta, tämä muisteluosuus oli aasimainen silta tähän päivään.

Kuuntelen radiota jonkun verran kotona ja autossa aina. Ennen kuuntelin töissäkin, mutten enää. Olen nyt tehnyt sellaisen havainnon, että joka toiselta radiokanavalta tulee PMMP:n "damdidam dam lauluni, damdidam rakkaalleni"- ralli ja joka toiselta Mariskan käsittätön kukkuluuruu-renkutus. Mariskan biisi lupailee alkuun hyvää. Sellainen synkän mahtipontinen poljento. Sanatkin ovat alkuun sellaiset että nyt taidetaan uida todella syvissä vesissä  tai muuta syvällistä. Mutta sitten alkaa kertosäe ja se idioottimainen kukkuruuluu-jankutus. HYI.
Vois se Mariskakin päättää että mikä se niinku on. Välillä se on humppa-Martta. välillä kai joku kapinallinenkin olevinaan ja nyt sitten se on menny tollasen hirvittävän korvamadon tekemään. Hyi Mariska sinua.

Olin eilen taas tyttären uudessa minikämpässä... ööö.. istumassa jakkaralla. Hän pesi keittiön laatikoita ja kaappeja, ja mä katselin tosi hyvin tätä tointa. Tänään siellä alkaa tositoimet remontin suhteen. Sunnuntaina (luultavasti) minä pääsen parhaaseen elementtiini, eli Ikeaan! Aion taas olla siellä kuin lehmä kesällä, eli valtoimenani. Omat hankinnat ovat nyt hieman jäissä. Sisustetaan nyt kämppä kerrallaan, minä keskityn ensin lähinnä vanhan roinan poistoon.

Alan suunnittelemaan kotiinlähtöä ja matkaa kotiin. Eli että ajanko esim, kovaa vai hiljaa jne.
Se on moro!

tiistai 2. lokakuuta 2012

Zen irti!

Nyt on piru irti ja se riehuu kotini varastohuoneessa. 

Saakeli sentään ja helvetti soikoot. Syy, minkä tähden saan lääväni näyttämään edes vähän siistiltä edes vähän joskus, on meidän varasto. Se sijaitsee ihan täällä sisätiloissa, ja on sellainen kerrostalojen verkkokellaria tai -ullakkoa vastaava tila. 

Erona tässä on se, että tämä varasto on noin 30 neliön kokoinen. Olen tosin aivan älyttömän huono arvioitsemaan neliöitä, voi se olla isompikin ja toisaalta taas pienempikin, mutta se ei ole tässä ollenkaan se pääasiallinen seikka. 

Vaan se, että mitä isompi tila kaikenlaisen ylimääräisen ryönän säilyttämiselle on, sitä enemmän sitä ryönää kans sitten ihmisen nurkissa on. 

Äsken sain niin hirveen totaaliraivarin, kun kävin etsimässä jotain remonttivaloja ja -haalareita ryönän ytimestä. Ei auta nyt tekosyy, että kapinoin E-sedälle kun se ei ole roudannut vanhaa sohvaa varastosta pois.. 

Matkalla kohti työlamppuja kompastuin likaiseen mattoon (pitäisi pestä niinkuin monta muutakin mattoa), koiran kakkapökäleeseen, rumpujakkaran jalkaan ja sähköjohtolaatikkoon. 

Sanokaa nyt hyvät viisaat lukijat, onko mitään järkeä säästää esim. c-kasetteja, kun taloudessa ei ole ainottakaan laitetta missä sellaisia voisi käyttää ja jos olisikin, niin tuskin ne edes kuuluisivat. Ja vaikka niissä esiintyisi sukulaislapset pieninä, niin kantsiiko niitä vuodesta toiseen säilöä ja säilöä ja säilöä? Kysynkö sukulaislapsilta haluaako ne nämä äänitteet vai heitänkö veslintua? Vienkö kierrätykseen? Onko kellään tässä maailmassa enää c-kasettisoitinta ees?  Ja nämä nyt ovat kaiken roinan pienimpiä yksilöitä. 

On susirumia tauluja, on roinaa, ikivanhoja maaleja, on jumalauta kahdet rummut! Entä matkalaukullinen lasten piirroksia? Ne säästän! En säästä.. säästän, säästän osan? Kehystän ne! Laitan esim. meidän makkarin seinät täyteen lasten piirustuksia kehyksissä? AAAPUA! En minä niitä rumpuja mihinkään heitä, toiset on jopa pystyssä ja esikonen paukuttaa niitä silloin tällöin, mutta taidanpa tehdä päivänä eräänä toivioretken sinne aiemmin hehkuttamaani Tikkurilan Konttiin. Vien sinne laareihin kaiken roinan ja tehkööt niistä vaikka näyttävän kokon Tikkurilan torille. 

Aikaajoin olen tästä samasta asiasta mesonnut täällä ja vuolaasti. Mutta niin on katoavaista varastotilojen siisteys. Alan oikeasti zeniksi ja toteuttamaan ajatusta, että mitä vähemmän ihmisellä on roinaa, sitä enemmän hänellä on tilaa ajatuksille vai miten se nyt meni. 

Varastossa on niin tyhmät hyllytkin! Sellaiset seinään rakennetut puuhyllyt, jotka alkaa yli metrin korkeudelta ja niissä on sellaisia tukipuita tihein välein, eli niihin on vaikeaa saada mitenkään järkevästi tavaroita asettumaan. Päätyseinällä on samantyyppiset, mutta syvät kuin Inarinjärvi. Toiselta sivuseinältä joskus revin ensinnä kuvatunlaiset hyllyt pois ja korvasin ne Lundialla. Se on lähinnä työkalujen säilytyshylly, koska ihmeen paljon meillä on. 

Toivottakaa minulle mitä parhainta onnea päämäärässäni luopua kaikesta turhasta. En edes yritä tehdä sitä yhdessä päivässä, mutta pikkuhiljaa. Zen! 

Vakkarivuokkilaiset vanhat haahkat

Elma-täti on nyt jännän äärellä. Eilisestä lähtien olemme sedän kanssa kuusihenkisen perheemme ainoat vuosaarelaiset. Vakkarivuokkilaiset jäärät siis.

Minä ja setä olemme asuneet Vuosaaressa vuodesta 1986 saakka, ja kaikki kakrumme ovat Vuosaareen syntyneet. Paikallisessa  suht rumassa kirkossa meidät aikoinaan vihittiin ja silleen. Että vaikka ei tosiaankaan olla mitään synnynnäisiä saaren asukkaita, niin aika juurekas olo on.

Nyt sitten ainoa Vuosaaressa, Aurinkolahdessa tarkemmin ottaen, asunut jälkiläisemme muuttaa kauas! Ainakin viiden kilsan päähän, Puotilaan! Samalle tielle, missä esikoinenkin jo asustaa. Yksi jälkeläinen on oikeasti kaukana, Turussa, ja teen kohta jonkun taikaliemen, halaan puita, lausun mantraa ja hankin woodoo-nuken että saisin hänet tänne lähemmäksi iskän lihapatoja ja äitin huonoja vitsejä. Kuopus asuu Kumpulassa. Siinäpä nyt sitten tälläinen maantieteellinen kartasto sijainneistamme. 

Käytiin eilen tyttären pienessä minikämpässä ja että oli söpö. Pienissä asunnoissa on tietynlainen viehätyksensä.  E-setä maalailee siellä hieman ja minä voin häärätä tärkeiden asioiden äärellä, kuten vessaharjanhankinnan. Uusi harja pitää uudessa kodissa olla, tähän on olemassa varmasti joku sananlaskukin tai eu-direktiivi nyt ainakin. 

Aivan käsittämätöntä, että taaskin on tiistai. Vastahan viime tiistai oli ja taas on!  Yhtä asiaa kyllä taas pitää hieman ihmetellä. Vaikka on ollut tosi sateista ja sen myötä hieman koleaa, nyt niin tuolla ulkona on lähes t-paitakeli. Ja mitä tekee suomen kansa? No pukee Uggit jalkaan ja untuvarotsin päälle. Näitä on tässä nyt näkynyt, monin kappalein. Siis oikeesti.... ei tietenkään ole minun ongelmani, miten nämä ihmiset pärjäävät pakkasilla, mutta missä on suhteellisuudentaju? Tekis mieli HUUTAA joillekin toppapyntätyille että tarkenetteko nyt varmasti? 

No mutta nyt minä alan järkkäämään klemmareita. Näkemiin!