Maailma makaa taas ihan mallillaan, rätti on heilunut kilpaa mopin kanssa, pesukone on pyörinyt vinhana ja pölynimuri huutanut hoosiannaa. Juhannus on juopoteltu ja nyt ollaan taas turvallisessa arjessa kera klemmareiden.
Puoliskoni, parahin E-setä katseli suursiivoustouhujani hieman kummissaan viime viikolla ja kysyi lakonisesti että kantsiiko siivota kun kohta tämä kuitenkin sotketaan. Hallelujaa ja amen, tätä minä oon hokenut itselleni vuosikaudet! E-s kyllä tarkoitti tällä kertaa vain sitä, että meillä tupa täyttyi ihmisistä juhannuksena, ja monta ihmistä yhdessä tietää yleensä sotkua jne.
Ei miehet tajuu näköjään ollenkaan sitä, että kun suursiivouksen jälkeen tulee sotkua, se vaatii vaan pikasiivouksen ja sitten onkin taas ihan siistiä. Ja se siitä nyt sitten tällä erää.
Juhannuksen dramaattisin osio tapahtui ehdottomasti entiselle miniälleni. Olette ehkä lehdistä lukeneet, kuinka Helsingin Puotilan kerrostalopalossa kuoli yksi ihminen ja neljä muuta loukkaantui vähän tai paljon. No ex-miniäni ei siis ole kukaan näistä, vaan hän oli käpsyttämässä kotiinsa la-su yönä viiden maissa ja hän tämän tulipalon huomasi ja soitti hätäkeskukseen jne.
Muutama tulipalon uhri oli raahautunut ainoan ihmisen mailla halmeilla (ennen pelastushenkilöiden saapumista) eli tämän tutun tytön luo, toinen oli itkenut että kaveri kuolee tonne ja toinen oli kai päässyt nahkastaan eroon jne. Hui kauheeta. Ihan oikeasti, tulipaloja pelkään kans, ne tulevat punkkien jälkeen heti toisena mun pelkolistalla. Voi kyllä olla että jotain muuta pelkään vielä enemmän mutten nyt muista että mitä.
Mulla on neljä herätystä ennen lomaa. Neljä! Se ei ole paljoa, vaikka millä mittarilla laskisi. Trallal laa. Kylläpä laulattaa.
En ees keksi mitään kirjotettavaa, joten moido.
maanantai 25. kesäkuuta 2012
keskiviikko 20. kesäkuuta 2012
Ihmiskokeesta yms.
Johan on taas jäänyt painimolski huonolle huomiolle. Nyt korjaan asian.
Ihmiskokeeni.. no se on sekä onnistunut että epäonnistunut. Telkkaria en ole katsonut juuri yhtään! Esim. viime sunnuntaina telkkari oli koko päivän ja illan pimeenä, eli kiinni. Siitä iso huutomerkki ja aaltoja ja kunniakirjoja ja palkintopalleja. Mutta tietsikka. Voi pyhät sylvit ja muut pyhät ihmiset. Päivät pitkät töissä istun koneen ääressä ja mitä teen sitten kotona? No, istun koneen ääressä tai ainakin halajan koneen ääreen.
Facebookki on oikeesti paska lieroveijo. Se on tehnyt minusta sosiaalimediakyttääjän. Todella usein on tiedettävä, siis kertakaikkiaan vaan tiedettävä että onko joku sanonut jotain todella merkittävää, kuten : Paavo Pesusieni (nimi muutettu) kävi kaupassa ja osti hauen. Tämä minun siis pitää tietää esim. tiistai-iltana klo 21. En voi levollisin mielin käydä nukkumaan jos en tätä asiaa tiedä. Siinä samalla kun tutkii tärkeitä facebookpäivityksiä niin voikin samoilla tulilla pelailla vähän pokspoks-pelejä, "kun kerta nyt tähän istahdin piipahtamaan": Piipahtamaan? Just joo.
Mutta mä työstän asiaa ja kai sekin on jo joku voitto että KiinteistöKaisat ja SuperMarjot ja muut tehokkaat naiset saavat asioida telkkarissa ihan ittekseen, ilman minun panostani asiaan?
Tämän päivän jälkeen on 6 herätystä ja sitten alkaa kuuden viikon kesäloma. Tuleekin ihan tosi tarpeeseen, koska vaikka olen selvinnyt työpaikan uudistuksista ja myrskyistä ja muutoksista, niin on tässä vielä muutama seikka väliaikaisesti rempallaan tai siis suomeksi sanottuna päin helvettiä järjestettynä, että ihan pikkasen meinaa välillä otsasuoni pullistua ja paikat lähteä hampaista irti. Kestän kaiken oikeastaan vain sen voimalla että tämä on väliaikaista ja siksi että loma on alkamassa ja ehkä siksikin että en mä yleensä kauheen vähästä lannistu, vaikka en tiiä kuuluuko tämä asia kategoriaan vähä. Hähä.
Juhannus tulee taas! Justhan se vuosi sitten oli. Ja tottakai minulla on kotonani menossa perinteinen juhannussuursiivous. Suursiivoan taloni suunnilleen kaksi kertaa vuodessa- jouluksi ja juhannukseksi. Muissa väleissä sitten hädintuskin siivoan lainkaan... Suursiivous tulee ehkä eniten tarpeeseen nyt, koska lattiamme pinnat ovat niin siitepöly-kissankarva-koirankarva-kuonan kuorruttamat, että jalat meinaavat jäädä lattiaan kiinni. Siis ihan tosi. Ja sit sohva. En tajua mitä grillihiiliin dipattuja porsaankyljyksiä sinne joku salaa viljelee heti kun silmä välttää... siis sen näköiset ne vähän ovat. Onneksi niissä on irroitettavat päälliset jotka pesen pesukoneessa, jee.
Mutta joo, en nyt tosiaankaan ala tähän luetteloimaan tämän enempää kodissani sijaitsevia tahmalimakeskittymiä enkä niiden poistometodeja. Sen sijaan voisin kertoa että on ihanaa kun on kesä ja kärpäset mutta se ei oo ihanaa että .. no lähinnä lehdistö varmaan sitten, on saanut istutettua minuun ihan järjettömän punkkipelon. Nehän on saakeli vaarallisempia kuin leijonat! Ja melkein samankokoisiakin.. eh he. Mut siis nää "punkinpuremasta pyörätuoliin" "punkki puri Pirkkoa, Pirkko vaipui koomaan"- jutut. Tietenkin on hyvä, että ympärillä olevista vaaroista puhutaan, mutta onko tässä nyt samantyyppisestä ylireagoinnista kyse kuin lintu- ja sikainfluenssassa oli? Silloinhan meidän kaikkien piti vähintään kuolla. Oli miten oli, peloittavia otuksia ovat.
Meidän kissasta löytyi eilen punkki. Minä kiljuin ja kannoin kissan kuin minkäkin biohazardin olion Elma-sedälle, heitin pinsetit perään ja kiljuin että hoida homma ja katokkin että se punkki katoaa sen jälkeen viemäriverkostoon. Me rakennettiin tyttären kanssa viikonloppuna kissanpääsyestimet meidän aitaan. Todella todella kamalat ja ehdottoman väliaikaiset, mutta on ne jotenkuten pitäneet kissat aidan sisäpuolella. E-S lupasi tehdä oikein hienot pleksiviritelmät sinne ja sitten on mukavaa. Näin nää hommat näköjään aina meillä etenee.. Jos joku asia ei tapahdu tai hoidu, niin pitää ottaa ohjat omiin käsiin ja kyhätä esim. aivan järkyttävä spurguviritelmä pihaa "kaunistamaan" niin johan alkaa pleksiä löytymään..Nyt vain herää kysymys- miksei me olla keksitty tätä jo vuosia sitten..?
Alan järkkäämään klemmareita, joten hei vaan ja moi.
Ihmiskokeeni.. no se on sekä onnistunut että epäonnistunut. Telkkaria en ole katsonut juuri yhtään! Esim. viime sunnuntaina telkkari oli koko päivän ja illan pimeenä, eli kiinni. Siitä iso huutomerkki ja aaltoja ja kunniakirjoja ja palkintopalleja. Mutta tietsikka. Voi pyhät sylvit ja muut pyhät ihmiset. Päivät pitkät töissä istun koneen ääressä ja mitä teen sitten kotona? No, istun koneen ääressä tai ainakin halajan koneen ääreen.
Facebookki on oikeesti paska lieroveijo. Se on tehnyt minusta sosiaalimediakyttääjän. Todella usein on tiedettävä, siis kertakaikkiaan vaan tiedettävä että onko joku sanonut jotain todella merkittävää, kuten : Paavo Pesusieni (nimi muutettu) kävi kaupassa ja osti hauen. Tämä minun siis pitää tietää esim. tiistai-iltana klo 21. En voi levollisin mielin käydä nukkumaan jos en tätä asiaa tiedä. Siinä samalla kun tutkii tärkeitä facebookpäivityksiä niin voikin samoilla tulilla pelailla vähän pokspoks-pelejä, "kun kerta nyt tähän istahdin piipahtamaan": Piipahtamaan? Just joo.
Mutta mä työstän asiaa ja kai sekin on jo joku voitto että KiinteistöKaisat ja SuperMarjot ja muut tehokkaat naiset saavat asioida telkkarissa ihan ittekseen, ilman minun panostani asiaan?
Tämän päivän jälkeen on 6 herätystä ja sitten alkaa kuuden viikon kesäloma. Tuleekin ihan tosi tarpeeseen, koska vaikka olen selvinnyt työpaikan uudistuksista ja myrskyistä ja muutoksista, niin on tässä vielä muutama seikka väliaikaisesti rempallaan tai siis suomeksi sanottuna päin helvettiä järjestettynä, että ihan pikkasen meinaa välillä otsasuoni pullistua ja paikat lähteä hampaista irti. Kestän kaiken oikeastaan vain sen voimalla että tämä on väliaikaista ja siksi että loma on alkamassa ja ehkä siksikin että en mä yleensä kauheen vähästä lannistu, vaikka en tiiä kuuluuko tämä asia kategoriaan vähä. Hähä.
Juhannus tulee taas! Justhan se vuosi sitten oli. Ja tottakai minulla on kotonani menossa perinteinen juhannussuursiivous. Suursiivoan taloni suunnilleen kaksi kertaa vuodessa- jouluksi ja juhannukseksi. Muissa väleissä sitten hädintuskin siivoan lainkaan... Suursiivous tulee ehkä eniten tarpeeseen nyt, koska lattiamme pinnat ovat niin siitepöly-kissankarva-koirankarva-kuonan kuorruttamat, että jalat meinaavat jäädä lattiaan kiinni. Siis ihan tosi. Ja sit sohva. En tajua mitä grillihiiliin dipattuja porsaankyljyksiä sinne joku salaa viljelee heti kun silmä välttää... siis sen näköiset ne vähän ovat. Onneksi niissä on irroitettavat päälliset jotka pesen pesukoneessa, jee.
Mutta joo, en nyt tosiaankaan ala tähän luetteloimaan tämän enempää kodissani sijaitsevia tahmalimakeskittymiä enkä niiden poistometodeja. Sen sijaan voisin kertoa että on ihanaa kun on kesä ja kärpäset mutta se ei oo ihanaa että .. no lähinnä lehdistö varmaan sitten, on saanut istutettua minuun ihan järjettömän punkkipelon. Nehän on saakeli vaarallisempia kuin leijonat! Ja melkein samankokoisiakin.. eh he. Mut siis nää "punkinpuremasta pyörätuoliin" "punkki puri Pirkkoa, Pirkko vaipui koomaan"- jutut. Tietenkin on hyvä, että ympärillä olevista vaaroista puhutaan, mutta onko tässä nyt samantyyppisestä ylireagoinnista kyse kuin lintu- ja sikainfluenssassa oli? Silloinhan meidän kaikkien piti vähintään kuolla. Oli miten oli, peloittavia otuksia ovat.
Meidän kissasta löytyi eilen punkki. Minä kiljuin ja kannoin kissan kuin minkäkin biohazardin olion Elma-sedälle, heitin pinsetit perään ja kiljuin että hoida homma ja katokkin että se punkki katoaa sen jälkeen viemäriverkostoon. Me rakennettiin tyttären kanssa viikonloppuna kissanpääsyestimet meidän aitaan. Todella todella kamalat ja ehdottoman väliaikaiset, mutta on ne jotenkuten pitäneet kissat aidan sisäpuolella. E-S lupasi tehdä oikein hienot pleksiviritelmät sinne ja sitten on mukavaa. Näin nää hommat näköjään aina meillä etenee.. Jos joku asia ei tapahdu tai hoidu, niin pitää ottaa ohjat omiin käsiin ja kyhätä esim. aivan järkyttävä spurguviritelmä pihaa "kaunistamaan" niin johan alkaa pleksiä löytymään..Nyt vain herää kysymys- miksei me olla keksitty tätä jo vuosia sitten..?
Alan järkkäämään klemmareita, joten hei vaan ja moi.
maanantai 11. kesäkuuta 2012
Ihmiskoe alkaa tänään
No niin kansalaiset, medbörjare tai jotain sinnepäin.
Tänään alkaa ihmiskokeeni. Minulla on hyvin suuret odotukset kaiken liikenevän ajan suhteen, mitä mulla tulee olemaan kun en istu toljottamassa telkkaria tai puhkomassa palloja tietsikalla. Odotukseni ovat jopa niin suuret, että saattaa käydä niin, että odotus ja todellisuus eivät kohtaa ja sitten mä sorrun ja katon telkkaria 10h putkeen JA puhkon samalla palloja.
Lupaan kirjoittaa tänne rehellisiä raportteja miten ihmiskoe sujuu. Tai ei suju, riippuen nyt ihan siitä että sujuuko se vai ei.
Tää maanantai tulee olemaan haasteellinen. Nukuin jostain syystä hirveen huonosti yöllä ja vaikka oisin nukkunut hyvinkin, niin maanantaisin töiden jälkeen olen yleensä aina ihan ihmisraato. Tosin, nyt kun aattelen niin ehkä raatoisuuteni johtuukin vaan audiovisuaalisten ärsykkeiden aiheuttamasta yleisestä happanemisesta? :D Nähtäväksi jää.
Ihanhan tässä alkaa melkein jännittämään, että kuinka eukon käy.
Mulla oli kiva viikonloppu. Aivan älyn kiva. Perjantaina oli viiskymppisten valmistelua ja lauantaina sitten juhlat ja oli oikein kunnon kotibileet. Tuli naurettua taas niin, että kun nauru kerta pidentää ikää niin en kuole ikinä. Sori vaan.
Ei mulla nyt muuta kuin että huomenna seuraa ensimmäinen raportti ihmiskokeesta. Näkemiin!
Tänään alkaa ihmiskokeeni. Minulla on hyvin suuret odotukset kaiken liikenevän ajan suhteen, mitä mulla tulee olemaan kun en istu toljottamassa telkkaria tai puhkomassa palloja tietsikalla. Odotukseni ovat jopa niin suuret, että saattaa käydä niin, että odotus ja todellisuus eivät kohtaa ja sitten mä sorrun ja katon telkkaria 10h putkeen JA puhkon samalla palloja.
Lupaan kirjoittaa tänne rehellisiä raportteja miten ihmiskoe sujuu. Tai ei suju, riippuen nyt ihan siitä että sujuuko se vai ei.
Tää maanantai tulee olemaan haasteellinen. Nukuin jostain syystä hirveen huonosti yöllä ja vaikka oisin nukkunut hyvinkin, niin maanantaisin töiden jälkeen olen yleensä aina ihan ihmisraato. Tosin, nyt kun aattelen niin ehkä raatoisuuteni johtuukin vaan audiovisuaalisten ärsykkeiden aiheuttamasta yleisestä happanemisesta? :D Nähtäväksi jää.
Ihanhan tässä alkaa melkein jännittämään, että kuinka eukon käy.
Mulla oli kiva viikonloppu. Aivan älyn kiva. Perjantaina oli viiskymppisten valmistelua ja lauantaina sitten juhlat ja oli oikein kunnon kotibileet. Tuli naurettua taas niin, että kun nauru kerta pidentää ikää niin en kuole ikinä. Sori vaan.
Ei mulla nyt muuta kuin että huomenna seuraa ensimmäinen raportti ihmiskokeesta. Näkemiin!
perjantai 8. kesäkuuta 2012
Laiska, tyhmä ja tyhmin
Oon melko ihan varma siitä, että jokainen lapsiperheellinen on joskus kotikaaoksensa keskellä päättänyt, että sitten kun lapset ovat isoja ja omillaan, niin koti on aina siisti, jokainen tavara paikallaan ja kaikki on seesteistä ja ihanaa.
Ainakin minä ajattelin näin ja varsinkin silloin kun lego- tai dublopalikka oli porautunut jalkapohjaan kiinni tai lapset olivat päättäneet ilahduttaa olohuoneen seinään huulipunalla tehdyllä tilataideteoksella jne.
Tilanne on nyt se, että lapset ovat nyt omillaan, mutta onko kotini siisti, tavarat paikallaan ja kaikki seesteistä ja ihanaa? No voin kertoa, ei todellakaan ole.
Eilen illalla olin ihan raivona ittelleni ja mietin että mistä tämä nyt oikein johtuu. Olenko mä vaan niin laiskaksi tullut? Mikä mua herranjestas sentään vaivaa?
Sitten valaistuin ja en oikein tiedä kehtaanko ees kertoa. No kerron. Minä en _ehdi_ pitämään paikkoja kunnossa koska mulla on iltaisin kauheen kiire katsoa telkkarista kaikkea tyhmää ja/tai pelata internetissä kivoja pallopelejä tai jotain muuta yhtä järkevää. Oikeasti, kelatkaa! Ei helvetti.
Ei oo yks eikä kaks eikä seiskyt kertaa kun päätän että no nyt olen ahkera tänään. Sitten meen "ihan vaan käväseen" koneella. Sitten huomaan että ai hitto, henkilö X on tehnyt uuden ennätyksen järkipallopelissä. Pakko koittaa rikkoa se ennätys. Pokspokspoks. Oho tunti meni, mutta nyt ollaan jo aika lähellä läpimurtoa, pokspokspokspoks. Oi no nyt ooh jäin vaan tuhat pistettä ennätyksestä, pakko koittaa vielä pokspokspokspokspokspoks.... .Oho, telkkaristahan alkaakin just kaikkia ihania miljonääriäiti-supermarjokiinteistökuningattaria! Pakko kattoo, en on NIIN hyviä! Oh arvostele mun illallinen Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, arvostele mun häämekko, arvostele mun hääkampaus, oi mitä ihania ohjemia, kiitos mielelläni arvostelen!
Siinä minä sitten istun ja arvostelen kunnes kello on kiitolaukannut lähemmäs keskiyötä, ja minun olisi kaiken järjen mukaan pitänyt olla nukkumassa jo vaikka kuinka ja kauan. Hups, jäi muuten siivoomatta, no ehtiihän huomennakin. Ja kun huominen tulee, niin käyn vaan ihan äkkiä koneella ja pokspokspokspoks ja sitä rataa, toisinto eiliseltä.
Tietenkin nyt hieman tuossa kärjistän, teen mä poksuttelun ja tuijottelun välillä toki vähän jotain muutakin, kuten syön, käyn tupakoimassa jne. Mutta noin suunnilleen noin se menee, ja se on KAMALAA. Voi kauheeta. Oikeesti. Tietokone ja telkkari ovat pahimpia aikasyöppöjä mitä tiedän. Valitettava tosiasia vain on se että valinnat teen minä itse. Ei ne telkkarit ja tietsikat mitenkään itsenäisesti tule mun aikaani viemään.
Koska kaikki laihdutuskuurit ja tipattomat tammikuut jne. kannattaa aloittaa aina maanantaisin, niin päätin eilen illalla itseinhoni vallassa, että ensi maanantaina olen ma-to-illat telkkaritta ja tietsikatta ja katon mitä saan aikaiseksi ylimääräisellä uudella vapaa-ajalla. Tää tuntuu ihan kauheen säälittävältä ja hirveeltä, mutta näin se nyt vaan on.
Täällä sorvaamossa mulla on netti lähes pakosta auki kokoajan taustalla tai edustalla. Voin ensi viikolla sitten purskautella tänne raportteja joko kaikista mahtavista kotityösuorituksistani tai sitten jotain ihan muuta, mitä tää ihmiskoe nyt tuokaan tullessaan.
Muuten kuuluu ihan hyvää:)
Ainakin minä ajattelin näin ja varsinkin silloin kun lego- tai dublopalikka oli porautunut jalkapohjaan kiinni tai lapset olivat päättäneet ilahduttaa olohuoneen seinään huulipunalla tehdyllä tilataideteoksella jne.
Tilanne on nyt se, että lapset ovat nyt omillaan, mutta onko kotini siisti, tavarat paikallaan ja kaikki seesteistä ja ihanaa? No voin kertoa, ei todellakaan ole.
Eilen illalla olin ihan raivona ittelleni ja mietin että mistä tämä nyt oikein johtuu. Olenko mä vaan niin laiskaksi tullut? Mikä mua herranjestas sentään vaivaa?
Sitten valaistuin ja en oikein tiedä kehtaanko ees kertoa. No kerron. Minä en _ehdi_ pitämään paikkoja kunnossa koska mulla on iltaisin kauheen kiire katsoa telkkarista kaikkea tyhmää ja/tai pelata internetissä kivoja pallopelejä tai jotain muuta yhtä järkevää. Oikeasti, kelatkaa! Ei helvetti.
Ei oo yks eikä kaks eikä seiskyt kertaa kun päätän että no nyt olen ahkera tänään. Sitten meen "ihan vaan käväseen" koneella. Sitten huomaan että ai hitto, henkilö X on tehnyt uuden ennätyksen järkipallopelissä. Pakko koittaa rikkoa se ennätys. Pokspokspoks. Oho tunti meni, mutta nyt ollaan jo aika lähellä läpimurtoa, pokspokspokspoks. Oi no nyt ooh jäin vaan tuhat pistettä ennätyksestä, pakko koittaa vielä pokspokspokspokspokspoks.... .Oho, telkkaristahan alkaakin just kaikkia ihania miljonääriäiti-supermarjokiinteistökuningattaria! Pakko kattoo, en on NIIN hyviä! Oh arvostele mun illallinen Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, arvostele mun häämekko, arvostele mun hääkampaus, oi mitä ihania ohjemia, kiitos mielelläni arvostelen!
Siinä minä sitten istun ja arvostelen kunnes kello on kiitolaukannut lähemmäs keskiyötä, ja minun olisi kaiken järjen mukaan pitänyt olla nukkumassa jo vaikka kuinka ja kauan. Hups, jäi muuten siivoomatta, no ehtiihän huomennakin. Ja kun huominen tulee, niin käyn vaan ihan äkkiä koneella ja pokspokspokspoks ja sitä rataa, toisinto eiliseltä.
Tietenkin nyt hieman tuossa kärjistän, teen mä poksuttelun ja tuijottelun välillä toki vähän jotain muutakin, kuten syön, käyn tupakoimassa jne. Mutta noin suunnilleen noin se menee, ja se on KAMALAA. Voi kauheeta. Oikeesti. Tietokone ja telkkari ovat pahimpia aikasyöppöjä mitä tiedän. Valitettava tosiasia vain on se että valinnat teen minä itse. Ei ne telkkarit ja tietsikat mitenkään itsenäisesti tule mun aikaani viemään.
Koska kaikki laihdutuskuurit ja tipattomat tammikuut jne. kannattaa aloittaa aina maanantaisin, niin päätin eilen illalla itseinhoni vallassa, että ensi maanantaina olen ma-to-illat telkkaritta ja tietsikatta ja katon mitä saan aikaiseksi ylimääräisellä uudella vapaa-ajalla. Tää tuntuu ihan kauheen säälittävältä ja hirveeltä, mutta näin se nyt vaan on.
Täällä sorvaamossa mulla on netti lähes pakosta auki kokoajan taustalla tai edustalla. Voin ensi viikolla sitten purskautella tänne raportteja joko kaikista mahtavista kotityösuorituksistani tai sitten jotain ihan muuta, mitä tää ihmiskoe nyt tuokaan tullessaan.
Muuten kuuluu ihan hyvää:)
keskiviikko 6. kesäkuuta 2012
Sanaton Sepi
Vois olla aika kuumottavaa olla sanoittaja, jolla dead line lähestyy ja laulussa on valmiina yksi sana ja sekin on tyyliin joku "ja" tai "on".
Se miksi nyt just mietin tälläistä johtuu tästä:
Rakas nuoruudentoverini täyttää 50, ja on siis nyttemmin vanhuudentoverini.
Kun tämän samaisen sankarin vaimo täytti 30, ihan just reilu 20 vuotta sitten, minä ja kaverini teimme vaimosankarille laulun, joka pohjana oli Kotiviini-kappaleen sävel. Silloin ei kuulkaa ollut noita kotikaraokelaitteita vielä lainkaan eikä mitään oikein muutakaan ollut, jotain olkivempaimia oli vain vuonna 1991, niin silloinen juhlakappaleen kasaaminen olikin melkoinen proseduuri. Saimme laulumme tueksi kappaleen aidot studiopohjat, ja siihen sitten päälle lauloimme oman versiomme Kotiviinistä, joka meidän käsissämme muuttui paljon vahvemmaksi juomaksi....
Nyt teemme sitten taas, 22 vuoden jälkeen samalle pohjalle biisin, tämähän on ihan perinne siis. Pohjatöiden suhteen ei ole hädänhäivää, kyseinen kipale löytyy varmaan maailman jokaiselta karaokelevyltä joko suomeksi tai englanniksi, tai aivan sama vaikka olis japaniksi, koska meidän omat sanat siihen tulee tilalle, ja ihan suomeksi kyllä.
Olen tässä nyt sitten yrittänyt pää punaisena kehitellä jotain hullunhauskoja riimejä Eero-sankarille, mutta huonolla- hyvin huonolla menestyksellä. Jopa tyttäreni sai viiden minuutin pähkäämise jälkeen järkevämpää tekstiä aikaiseksi kuin minä. Mutta ei hätää! Lauantaina ennen juhlia kokoonnumme sankarin kodin läheiseen kuppilaan ja luultavammin saadaan sanat läjään vartissa, koska meillä on luovuutta lisääviä stimulantteja käytössämme. Onks kaikki sanoittajat juoppoja vai onko se sitten vaan niin, että jotkut on luovia sanaseppoja ja jotkut (kuten minä) eivät?
Muuten ei sitten yllättäen kuulukaan mitään kummempia, ja sehän on pelkästään hyvä asia se. Näkemiin.
Se miksi nyt just mietin tälläistä johtuu tästä:
Rakas nuoruudentoverini täyttää 50, ja on siis nyttemmin vanhuudentoverini.
Kun tämän samaisen sankarin vaimo täytti 30, ihan just reilu 20 vuotta sitten, minä ja kaverini teimme vaimosankarille laulun, joka pohjana oli Kotiviini-kappaleen sävel. Silloin ei kuulkaa ollut noita kotikaraokelaitteita vielä lainkaan eikä mitään oikein muutakaan ollut, jotain olkivempaimia oli vain vuonna 1991, niin silloinen juhlakappaleen kasaaminen olikin melkoinen proseduuri. Saimme laulumme tueksi kappaleen aidot studiopohjat, ja siihen sitten päälle lauloimme oman versiomme Kotiviinistä, joka meidän käsissämme muuttui paljon vahvemmaksi juomaksi....
Nyt teemme sitten taas, 22 vuoden jälkeen samalle pohjalle biisin, tämähän on ihan perinne siis. Pohjatöiden suhteen ei ole hädänhäivää, kyseinen kipale löytyy varmaan maailman jokaiselta karaokelevyltä joko suomeksi tai englanniksi, tai aivan sama vaikka olis japaniksi, koska meidän omat sanat siihen tulee tilalle, ja ihan suomeksi kyllä.
Olen tässä nyt sitten yrittänyt pää punaisena kehitellä jotain hullunhauskoja riimejä Eero-sankarille, mutta huonolla- hyvin huonolla menestyksellä. Jopa tyttäreni sai viiden minuutin pähkäämise jälkeen järkevämpää tekstiä aikaiseksi kuin minä. Mutta ei hätää! Lauantaina ennen juhlia kokoonnumme sankarin kodin läheiseen kuppilaan ja luultavammin saadaan sanat läjään vartissa, koska meillä on luovuutta lisääviä stimulantteja käytössämme. Onks kaikki sanoittajat juoppoja vai onko se sitten vaan niin, että jotkut on luovia sanaseppoja ja jotkut (kuten minä) eivät?
Muuten ei sitten yllättäen kuulukaan mitään kummempia, ja sehän on pelkästään hyvä asia se. Näkemiin.
tiistai 5. kesäkuuta 2012
Mökki tänne heti nyt!
Voi voi, kauhea kesämökkivimma on nyt iskenyt. Viimeksi kun halusin puutarhan heti mulle tänne nyt, niin sehän järjestyi melko vaivattomasti, eikä vähiten siitä syystä, että tossahan toi "puutarha", eli takapiha olla möllöttää. Pari reissua Plantageniin niin siinähän mulla sitten oli se kaipaamani ruukkupuutarha.
Oman kesämökin hankinta ei sitten ookkaan niin pala kakkua tai mun kuppini teetä. Ja sehän nyt rassaa tälläistä mahtikärsivällisyydellä siunattua inehmoa. Ollaan tässä nyt selattu kaikki mahdolliset ja mahdottomat mökkimyyntisivustot, ja joitain yksilöitä sais jopa aika halvalla. Niissä on vain ne pari vikaa että ne ovat a) hitsin kaukana b) saman kokoisia kuin meidän vessa. Jos satutte tietämään jotain ihania, halpoja ja isoja rantamökkejä jostain suht läheltä pk-seutua, niin ostakaa se mulle. Maksan heti kyllä velkani. Kivakiitti!
Muuten elämässä ei ole mitään sen kummempaa raportoitavaa. Tyttäreni on täällä karvaisine kavereineen ja se on ihanaa. Myöskin työelämän hulluja päiviä taas kerran viettävä puolisko, setä-E on kotona ja sekin on ihanaa. Työpäivät senkun vähenevät, loma siintää jo horisontissa ja arvaatteks, sekin on ihanaa.
No nyt mä jatkan jotain tärkeää. Uusi erikoisharrasteeni on Myrnakuppien kullituksen kiillottaminen. No joo, älkää kysykö, en osaa vastata;)
Oman kesämökin hankinta ei sitten ookkaan niin pala kakkua tai mun kuppini teetä. Ja sehän nyt rassaa tälläistä mahtikärsivällisyydellä siunattua inehmoa. Ollaan tässä nyt selattu kaikki mahdolliset ja mahdottomat mökkimyyntisivustot, ja joitain yksilöitä sais jopa aika halvalla. Niissä on vain ne pari vikaa että ne ovat a) hitsin kaukana b) saman kokoisia kuin meidän vessa. Jos satutte tietämään jotain ihania, halpoja ja isoja rantamökkejä jostain suht läheltä pk-seutua, niin ostakaa se mulle. Maksan heti kyllä velkani. Kivakiitti!
Muuten elämässä ei ole mitään sen kummempaa raportoitavaa. Tyttäreni on täällä karvaisine kavereineen ja se on ihanaa. Myöskin työelämän hulluja päiviä taas kerran viettävä puolisko, setä-E on kotona ja sekin on ihanaa. Työpäivät senkun vähenevät, loma siintää jo horisontissa ja arvaatteks, sekin on ihanaa.
No nyt mä jatkan jotain tärkeää. Uusi erikoisharrasteeni on Myrnakuppien kullituksen kiillottaminen. No joo, älkää kysykö, en osaa vastata;)
maanantai 4. kesäkuuta 2012
Valituscorner
Mahtavaa maanantaita kaikille teille ja teille kaikille. On jo kesäkuu, jos ette sattuneet tietämään, eh he.
Koska mulla on elämä ja asiat ihan kondiksessa, niin on aika avata taas valituscorneri.
Kävin lauantaina kaupassa (ooh, aaltoja!) ja ihmettelin kun yhdessä kohtaa kauppaa oli hirvittävä ihmiskeskittymä ja ryysis. Wanhana teho-osastofanina aattelin heti että no nyt on jollain takykardia vähintään tai jotain muuta mullistavaa on tapahtunut.
Kyseessä oli mullistavat maistiaiset. Ai että inhoan koko sanaa: maistiainen. Painii samassa sarjassa napostelun kanssa. En siis voi käsittää, että jos joku einestehtaan konsulentti tarjoaa ruokalusikallisen jotain mahtavaa tuotetta _ilmaiseksi_ niin sitä sitten ihan jonottamalla jonotetaan ja jopa ryysitään että saa sen tulvantuoman muovikipon täynnä jotain ihanaa teollista kuonaa lusikoitavakseen. Muutenkaan en tajua sitä, että monista tulee ihan kahjoja, jos jotain saa ilmaiseksi. Tiedän tapauksia, että vääntäytymällä vääntäydytään johonkin ilmaistilaisuuteen, joka ei oikeasti edes kiinnosta pätkääkään, mutta kun tilaisuuden ilmaisuuden takia siitä tulee säästöä! Olisi tuhlausta jättää menemättä!
Kerran eräässä tilaisuudessa joku osallistuja toi muovikassillinen ihan hirveää krääsää tarjolle. Kauan ei kamat ehtineet tarjolla olla, kun ihmiset rynnivät hullunkiilto silmissään ilmaista tavaraa noutamaan! Jokainenhan meistä tietenkin tarvii muovirannekkeella varustetun digitaalirannekellon, joka maksaa Clas Ohlssonilla ainakin kaks euroa! Ilmaiseksi! Ihanaa!
Toinen asia on sitten tälläinen vähän psykoloogisempi, mistä myös valitan samaan hengenvetoon. Sitähän sanotaan että "jokainen tulkoot autuaaksi omalla uskollaan". No jep joo, mutta jos tähän autuaaseen uskoon lisätään kaikenlaiset huuhaa-uskomukset, en siis tarkoita uskontoa, näitä jeesuksia sun muita, vaan esim. tälläistä:
Luettuasi tämän Yhdysvalloissa valtavaa mainetta niittäneen dr. Never Heard Nobodyn teoksen "näin tulet onnelliseksi ja viisaaksi ja saat sieluusi rauhan ja pääsi sisälle laskeutuu ikuinen feng shui"- tyyppiset paskanjauhannat. Näihin jotkut hei uskoo ihan tosissaan. Mä oon sitä mieltä, että kaikki tälläisiin dr. Nobodyn oppeihin hurahtavat voitaisiin samantien roudata suljetulle osastolle. Koska jos joku dr. Puoskari _oikeasti_ olisi saanut jotain muutakin elämässään aikaiseksi kuin itsestäänselvyyksiä ja sananhelinää, niin kyllähän tässä masentuneiden maassa otettaisiin hänen oppinsa mukaan jo perukoulun ala-asteen opetussuunnitelmaan. Jumalauta! Melkein kiihdyn, mutta se johtuukin varmaan siitä etten oo lukenut dr. Jonkun viisaita sanoja, kuten "hengitä säännöllisesti niin voit heti paremmin".
Asiat joista en valita: kesälomaan 18 aamuherätystä! Jipii. Sitä ennen on vielä kolmet kivat juhlat juhlittavana. Ensi viikonlopun juhlia odotan erityisellä innolla. Eilen oli esikoiseni kummisedän viiskymppiset. Sunnuntai oli valikoitunut juhlapäiväksi syystä että se nyt vain sopi kummisedän ammattikuntaan kuuluville parhaiten (joo se on soittaja). Elämä on siis kerrassaan ihan juhlaa vaan. Aatelkaa, että voin olla tätä mieltä ilman dr. Nobodypuoskarin oppejakin. Pääsinpäs vielä kerran palaamaan tähänkin asiaan. Tsih.
Koska mulla on elämä ja asiat ihan kondiksessa, niin on aika avata taas valituscorneri.
Kävin lauantaina kaupassa (ooh, aaltoja!) ja ihmettelin kun yhdessä kohtaa kauppaa oli hirvittävä ihmiskeskittymä ja ryysis. Wanhana teho-osastofanina aattelin heti että no nyt on jollain takykardia vähintään tai jotain muuta mullistavaa on tapahtunut.
Kyseessä oli mullistavat maistiaiset. Ai että inhoan koko sanaa: maistiainen. Painii samassa sarjassa napostelun kanssa. En siis voi käsittää, että jos joku einestehtaan konsulentti tarjoaa ruokalusikallisen jotain mahtavaa tuotetta _ilmaiseksi_ niin sitä sitten ihan jonottamalla jonotetaan ja jopa ryysitään että saa sen tulvantuoman muovikipon täynnä jotain ihanaa teollista kuonaa lusikoitavakseen. Muutenkaan en tajua sitä, että monista tulee ihan kahjoja, jos jotain saa ilmaiseksi. Tiedän tapauksia, että vääntäytymällä vääntäydytään johonkin ilmaistilaisuuteen, joka ei oikeasti edes kiinnosta pätkääkään, mutta kun tilaisuuden ilmaisuuden takia siitä tulee säästöä! Olisi tuhlausta jättää menemättä!
Kerran eräässä tilaisuudessa joku osallistuja toi muovikassillinen ihan hirveää krääsää tarjolle. Kauan ei kamat ehtineet tarjolla olla, kun ihmiset rynnivät hullunkiilto silmissään ilmaista tavaraa noutamaan! Jokainenhan meistä tietenkin tarvii muovirannekkeella varustetun digitaalirannekellon, joka maksaa Clas Ohlssonilla ainakin kaks euroa! Ilmaiseksi! Ihanaa!
Toinen asia on sitten tälläinen vähän psykoloogisempi, mistä myös valitan samaan hengenvetoon. Sitähän sanotaan että "jokainen tulkoot autuaaksi omalla uskollaan". No jep joo, mutta jos tähän autuaaseen uskoon lisätään kaikenlaiset huuhaa-uskomukset, en siis tarkoita uskontoa, näitä jeesuksia sun muita, vaan esim. tälläistä:
Luettuasi tämän Yhdysvalloissa valtavaa mainetta niittäneen dr. Never Heard Nobodyn teoksen "näin tulet onnelliseksi ja viisaaksi ja saat sieluusi rauhan ja pääsi sisälle laskeutuu ikuinen feng shui"- tyyppiset paskanjauhannat. Näihin jotkut hei uskoo ihan tosissaan. Mä oon sitä mieltä, että kaikki tälläisiin dr. Nobodyn oppeihin hurahtavat voitaisiin samantien roudata suljetulle osastolle. Koska jos joku dr. Puoskari _oikeasti_ olisi saanut jotain muutakin elämässään aikaiseksi kuin itsestäänselvyyksiä ja sananhelinää, niin kyllähän tässä masentuneiden maassa otettaisiin hänen oppinsa mukaan jo perukoulun ala-asteen opetussuunnitelmaan. Jumalauta! Melkein kiihdyn, mutta se johtuukin varmaan siitä etten oo lukenut dr. Jonkun viisaita sanoja, kuten "hengitä säännöllisesti niin voit heti paremmin".
Asiat joista en valita: kesälomaan 18 aamuherätystä! Jipii. Sitä ennen on vielä kolmet kivat juhlat juhlittavana. Ensi viikonlopun juhlia odotan erityisellä innolla. Eilen oli esikoiseni kummisedän viiskymppiset. Sunnuntai oli valikoitunut juhlapäiväksi syystä että se nyt vain sopi kummisedän ammattikuntaan kuuluville parhaiten (joo se on soittaja). Elämä on siis kerrassaan ihan juhlaa vaan. Aatelkaa, että voin olla tätä mieltä ilman dr. Nobodypuoskarin oppejakin. Pääsinpäs vielä kerran palaamaan tähänkin asiaan. Tsih.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)